Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 16. elokuuta 2010
Volker Schlöndorff: Voyager
Vaihtelevan uran tehneen saksalaisveteraanin Max Frisch -tulkinta (Homo Faber) vuodelta 1991. Merkillisen kaksijakoinen elokuva, alkupuoli on irtonaista road movieta, vaikka lähinnä lentokoneilla ja laivalla liikutaankin. New Yorkista Ranskaan matkaavassa laivassa omituisesti Suomen lippu. Juuri kun 1950-luvulle sijoittuvassa tarinassa saadaan alle iso kissa Citroen DS, sävyt raskaantuvat ja elokuva muuntautuu melodraamaksi ja lopulta lähes sairaalapornoksi. Tarina on tietysti Frischiltä peräisin, mutta elokuvan olisi voinut tehdä toisinkin. Visuaalisesti todella kaunista, pastellivärit ovat lämpimiä ja Julie Delpyä kamera lähes nuolee. Maisemat vaihtuvat poikkeuksellisen rivakasti Venezuelan, Meksikon, New Yorkin, Ranskan, Sveitsin ja Italian kautta kaoottiseen Kreikkaan. Sam Shepardin voice-over tuntuu aluksi irtonaiselta, mutta kun insestiteema romahtaa kuvioon, kertojanäänikin kireytyy ja elokuvan kuohkeus katoaa. Tarina ei yhteensattumissaan ole mitenkään uskottava, en ole romaania lukenut, ehkä Frisch sitoo siellä tarinan teemoihin, mutta elokuvassa se ei onnistu. Tarina tuntuu aluksi liian tyhjänpäiväiseltä ja sitten ylitraagiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti