Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Boris Ingster: Stranger on the Third Floor
Amerikkalaisen film noirin syntyhetket on ajoitettu toisen maailmansodan aikaan ja perinteisesti varhaisimpina on pidetty vuonna 1941 ensi-iltansa saaneita Humphrey Bogart -leffoja High Sierra ja The Maltese Falcon. Monenlaisia esiversioita tietysti löytyy mykkäajoilta asti, mutta ensimmäiseksi todelliseksi noiriksi on nykyään yleisesti tunnustettu tämä latvialaisen Boris Ingsterin 1940 ohjaama B-leffa. Elokuvassa on viatonta 30-luvun tunnelmaa ja varsinkin loppu on kovin konventionaalinen. Silti useimmat film noirin tunnusmerkit ovat jo esillä. Maltese Falconiin tämän yhdistävät sivuosanäyttelijät Peter Lorre ja Elisha Cook, Jr, kuvaaja on noir-legenda Nicholas Musuraca, tekstiä on muokannut Nathanael West ja hyytävästi kehräävän musiikin on tehnyt Laura-säveltäjä Roy Webb. Voimakkaan ekspressionistinen unijakso sähkötuolineen on elinvoimaisinta noiria, sälekaihtimet leikkaavat valoa, voimakkaita kontrasteja ristikuvineen on muutenkin, takaumia on useampia ja ihanan raikas Margaret Tallichet ennakoi Phantom Ladyn Ella Rainesia. New Yorkin näkymät on selvästi studiossa kuvattu, huumori on vanhakantaista ja pääosanesittäjä John McGuire on poikkeuksellisen kankea. Silti tämä toimii nautinnollisen hienosti, yhdessä parhaista välähdyksistä nähdään rehdin vaakansa mukaan nimetty hedelmäkauppias Giuseppe.
Positiivisena piirteenä näissä vanhemmissa leffoissa on juonen tiiviys: napakka paketti jonka avulla tarina saadaan kerrottua inhimillisessä ajassa ilman turhaa tarinan paisuttelua. Harmi että tämä taito on joskus hukassa nykypäivän käsikirjoittajilta ja ohjaajilta.
VastaaPoistaTaisi kestoakin olla vain jotain 70 min. Nykyään ei juuri alle kahden tunnin leffoja tapaa.
VastaaPoista