Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Terrence Malick: The New World
Malickin toistaiseksi uusin teos on taatusti kulttiohjaajan surkein. Elokuva käynnistyy lupaavasti Amerikan mantereen "löytämisen" alkutaipaleelta, tarkkaan ottaen 1607 Virginiasta. Eurooppalaiset rantautuvat ja tutustuvat alkuasukkaisiin. Malickin bravuurimainen visuaalinen runollisuus toimii hyvin, loputtomat ruohikot keinuvat kuin Days of Heavenin viljapellot tai Guadalcanalin kuoleman kentät Thin Red Linessa. Kun uudisasukkaiden välit intiaaneihin kiristyvät, hajoaa Malickin elokuva kokonaan. Tarina, jos sellaista on, on sekavan katkelmallinen ja näyttelijät poikkeuksellisen puisevia. Elokuva on loppujen lopuksi Pocahontas-tulkinta, vaikka nimi mainitaan käsittääkseni vasta lopputeksteissä. Romantiikka ei nouse lentoon, henkilöhahmot ovat pelkkiä symboleja, minkäänlaista jännitettä ei synny, vaikka kuvat ovat kauniita. Loppupuolen seikkailut Euroopassa ovat tuskastuttavaa pelleilyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti