Rainer Werner Fassbinder: Katzelmacher

Fassbinderin toinen vuonna 1969 valmistunut elokuva, tämäkin minulle ensi-ilta esikoisteoksen tapaan. Elokuvasta on aluksi vaikea saada otetta, mitään pointtia ei tunnu olevan, mutta teatterinomainen kohtausten toisto alkaa toimia ja leffaan syntyy omalaatuista kiehtovaa jännitettä. Suurin osa elokuvasta tapahtuu müncheniläisen kerrostalon sisäpihalla, ihmiset istuvat rinnakkain ja katsovat kameraan, kukaan ei hymyile, vähäpuheista juoruilua naapureista. Arkipäivän rasismia ja naisten pahoinpitelyä ilman kulmakarvojen kohottelua. Miehet juovat Löwenbräu-olutta koko ajan, kaikilla naisilla lyhyt löysä mekko. Kaikki vaikuttavat suhteellisen joutilailta, vaihtuvien parisuhteiden problematiikka kiinnostavampaa kuin työnteko. Idyllin katalyytiksi saapuu Fassbinderin itsensä esittämä kreikkalainen vierastyöläinen, elokuvan nimi tarkoittaa Baijerin murteella juuri sitä. Muukalainen sotkee kuvioita hetkellisesti, tässä suhteessa elokuvassa on pientä ennakointia Angst essen Seele auf -teoksen teemoista. Sen kummempaa ratkaisua ei kuitenkaan tarjota, elämä soljuu eteenpäin.