Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
tiistai 30. marraskuuta 2010
Abraham Polonsky: Force of Evil
Polonskyn esikoisleffa ei menetä teräänsä vuosien myötä. Elokuva on kärkiluokassa niin noireissa kuin New York -leffoissa. Visuaalinen ote ei ole parhaiden noirien tasoa, mutta Wall Streetistä ja muusta Manhattanin eteläosasta ei ole yhtä terävää elokuvaa vielä tehty. Laittoman vedonlyönnin ympärille kiertyvä juoni on moniulotteinen ja vereslihaisimmillaan pureutuu veljessuhteeseen lähes raamatullisessa Kain/Abel -hengessä. John Garfieldin voice-overia Polonsky hyödyntää säästeliäästi, mutta sitäkin tehokkaammin. Garfield on noirin keskushahmoja, mutta tosikkona kireänä tyyppinä ei koskaan saanut rooleihinsa samaa kuohkeutta kuin Mitchum tai Bogart. Tämän leffan tyyliin Garfieldin suoritus sopii täydellisesti. Marie Windsor vilahtelee pari kertaa paheellisena naisena, todella rankka kontrasti enemmän tilaa saavaan kilttiin tyttöön. Tiivis elokuva etenee nopealla rytmillä illuusiottomaan loppuun asti. Tämän elokuvan voisi periaatteessa helposti siirtää nykyaikaankin, mutta kukaan ei ole rohjennut remakea tekemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti