Mikkeller 1000 IBU Barrel Aged

IBU eli International Bitterness Unit on suure, jolla mitataan oluen katkeroainepitoisuutta. Perus-Koffin IBU jää varmaan alle kymmenen. 100 IBUn oluella hujahtaa normaali-ihmiseltä taju kankaalle, mutta paatuneen olutharrastajan, varsinkin ns. hopheadin, makunystyröissä alkaa maltaisuuden vivahteet tasapainottumaan mukavasti katkeruudella niissä lukemissa. Mikkeller on nyt sitten tehnyt oluen, jossa IBUja on tasalukema 1000 (tuhat). Tuotevalikoimasta löytyy tavallinen karvalakkimallin 1000 IBU, joka entry-levelin oluena sopinee laajemmallekin asiakaskunnalle. Nyt käsillä on erikoisversio, jossa vaativuustasoa on nostettu huljuttelemalla savuavaa lientä kuukausikaupalla viskitynnyrissä. Tästä eteenpäin ei kai ole muuta kehityspolkua jäljellä kuin humalakasvin alfahappojen piikittäminen suoraan hopheadien suoniin. 

Mikkellerin olutpullo on ilmeisesti turvallisuussyistä pakattu paperikääreeseen. Pienoisena yllätyksenä purppuranvärisen kääreen alta paljastuu vihreä pullo, jonka vihreässä etiketissä ei enää barrel aged -tekstiä näy. Olisiko kyseessä sittenkin perusversio? Nettiä hieman selaamalla löytyy videoita, joista vahvistuu että kypsytetty versio jaellaan samoissa pulloissa kuin tuore tavara. Alkoholia on 9,6%, tämä on siis tyyliltään tupla-IPA tai imperial IPA, toki ylihumaloitu jonnekin tyylisuuntien tuolle puolen. Etiketissä luonnehdinta Dobbelt Imperial India Pale Ale eli tupla-IIPA, mikäpä siinä. Ruskeaa sameaa mönjää, melko heikko vaahto. Tuoksusta varmistuu, että puukypsytetystä tuotteesta on kyse, tammea, viskiä, turvetta ja levää leyhähtää. Maku on hyvin makea, kypsän hedelmäinen, pehmeä. Humalointi on lähes pettymys, se tulee mukaan jälkimaussa, muttei läheskään odotetun intensiivisenä. Monia katkerampia viiden prosentin pilsejä on tullut vastaan. Merkillinen tapaus, humalat ovat jotenkin mutantisoituneet makeudeksi. Sillä tämä on todella makea, kohtuullisen hyvä juotavuus, mutta en todellakaan tykkää näin makeasta oluesta. Ehkä puukypsytys leikkaa katkeroa, puumaisuutta on havaittavissa, viskiä ei oikeastaan ollenkaan tuoksun jälkeen maussa enää. Skandinaavi-IPOille (vaikka tämä on tehty Belgiassa Proefin panimolla) ominainen vihannesmaisuus on mukana, mutta sekin peittyy makeuteen. Mielenkiintoinen olut, mutta ei odotettu äärielämys. Ehkä se perusversio olisi sitten enemmän sitä.