Rainer Werner Fassbinder: Fontane – Effi Briest oder: Viele, die eine Ahnung haben von ihren Möglichkeiten und Bedürfnissen und dennoch das herrschende System in ihrem Kopf akzeptieren durch ihre Taten und es somit festigen und durchaus bestätigen

Elokuvalla on varsin pitkä nimi, ulkomailla se yleensä tunnetaankin pelkällä Effi Briest -otsikolla. Mustavalkoinen tulkinta Theodor Fontanen romaanista, täytynee olla yksi Fassbinderin tylsimmistä elokuvista. 1890-luvulle sijoittuva tarina, tuo mieleen pölyiset Jane Austen -filmatisoinnit. Kestoa piinalliset 135 minuuttia, kertojaääni ja välitekstejä, näyttelemistyyli hyvin apaattinen, viileän eleetön. Ilmeisesti paljon Fontanen alkuperäistekstiä, joka ei mielenkiinnottomammalta voisi tuntua. Kaikissa tähänastisissa Fassbinderin elokuvissa esiintynyt Hanna Schygulla mukana lähes joka kuvassa, siitä huolimatta tai ehkä sen takia syntyi välirikko, Schygulla palasi kuvioihin vasta neljä vuotta myöhemmin. Itämeren rannalla käyskennellään, keski-ikäinen virkamies nai 17-vuotiaan Effin, väistämätön kolmiodraama. Tiettyä intensiteettiä ja latautunutta intohimoa hahmoissa kieltämättä on. Vaikuttava nopea kaksintaistelu hiekkarannalla. Tapahtumat sijoittuvat osin Berliiniin, mutta mitään Berlin Alexanderplatzin kaltaista urbaania hehkua ei nähdä, ehkä kustannussyistä, Kurfürstendammkin vilahtaa vain maalauksessa. Loppua kohti melodramaattisuus lisääntyy, mutta ei oleellisesti. Luultavasti Fassbinder kunnioitti Fontanen romaania liikaa, oma näkemys ei päässyt esiin. Näin tämän viimeksi 25 vuotta sitten, se tuntuu sopivalta tauolta seuraavaankin katselukertaan.