Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 13. joulukuuta 2010
Ernst Lubitsch: Angel
Pitkän tauon jälkeen nähtynä Lubitschin Angelissä kiinnittyy huomio alkuasetelman samankaltaisuuteen paria vuotta myöhemmin valmistuneen tunnetumman Ninotchkan kanssa. Ollaan Pariisissa, venäläisiä emigrantteja, samankaltaisia autoja ja lavasteita, jopa sama näyttelijä Melvyn Douglas. Marlene Dietrichin ja Greta Garbon hatutkin muistuttavat toisiaan. Angel toki kehittyy sitten aivan eri suuntaan, kääntyen enemmän aiemman Trouble in Paradise alueelle. Se on Lubitschin julmahkoista avioliittokomedioista hallituimpia, täynnä toinen toistaan klassisempia kohtauksia. Liikkuva elastinen kamera kuohkeuttaa kokonaisuuden kuin kerma. Kepeä romanttisuus kaartuu vähitellen tummemmaksi uskottomuusdraamaksi, mutta loppuratkaisu ei sittenkään ole täysin ennakoitavissa. Ehkä nykykatsannossa kaikki käänteet eivät ole täysin uskottavia, mutta uskomattomalla taidolla (Lubitsch touch) ne on tehty. Ei Lubitschin parhaita, mutta selvästi aliarvostettu ja melko tuntematonkin teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti