Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 20. joulukuuta 2010
St. Eriks IPA
Toinen St. Eriks -kokeilu osuu pilsnerin jälkeen toiseen suosikkityyliini, india pale aleen. Molemmat ovat voimakkaasti humaloituja tyylisuuntia ja mielestäni humalointia voidaan näissä oluissa kasvattaa lähes äärettömiin kokonaisuuden säilyessä mielenkiintoisena. Alkoholia on tässä samat 5,3% kuin pilsissä, pilsille se on asteikon yläosassa, mutta IPAksi aivan liian vähän. Olut on kirkkaampi ja punaisempi kuin pils. Humalalajikkeet Amerikan tunnetuimpia Centennial ja Amarillo. Asialla jälleen Jessica Heidrich, valmistuspaikka edelleen Slottskällans. Maku on välittömästi pettymys, vetisen ohut, hedelmää aivan liian vähän, sekin enemmän kuivattua lajia kuin mehukasta sitrusta. Onneksi humalaa on jälkimaussa, se kasvaa mukavan pitkäksi katkeroiseksi vedoksi, tosin hieman ohuena. Jotain on tällä kertaa mennyt pieleen, onko painettu sordiinoa liian onnistuneen pilsnerin jälkeen? Lämmetessä oluen tuntuma hieman paranee, mutta liian kevyeksi tämä väistämättä jää. En erota pullosta BBE-merkintöjä, erityisen tuoreeltakaan tämä ei tunnu. Ei huono olut, mutta Ruotsissakin moni on onnistunut tekemään parempaa IPAa. Toteutunut tyylisuunta on ehkä pikemmin brittityyppinen pale ale. Ostopaikka Haaparanta, Systembolaget.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti