Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 15. tammikuuta 2011
Luis Buñuel: Belle de Jour
Päiväperho on Buñuelin tunnetuin elokuva, sensaatiomaisen aiheensa takia tietysti. Se on myös yksi parhaista, varsinkin fantasiakohtauksissa kiteytyy monet Buñuelin surrealistiset teemat. Pohjana Joseph Kesselin romaani, mutta elokuva on käsittääkseni huomattavasti parempi. Käynnistyy räväkästi brutaalilla eroottisella kuvitelmalla, hypnoottisia kamera-ajoja, Catherine Deneuven epätodellinen kauneus, unenomaisuus kannattelee koko leffaa. Buñuel itsekin vilahtaa cameona terassilla hitchcockmaisesti. Tarina ehkä muuttuu lopussa liian elliptiseksi, mutta se on taatusti ollut Buñuelin tarkoituskin. Aasialaisen bordelliasiakkaan laatikon mystinen sisältö, jota ei katsojalle paljasteta, on upea oivallus. 60-luvun Pariisistakin hienoja näkymiä, jos pystyy irrottamaan katseen Deneuvesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti