Rochefort 6

Kyllä tässä naama venyy pitkäksi, kun arkistojen penkomisen jälkeen on todettava, etten ole tätä ennen juonut Rochefortin trappistiluostarin panimon olutta numero 6. Olut on panimon kaupallisista tuotteista kevyin ja heikoimmin saatavilla oleva, mutta kyllä yli 20 vuoden olutharrastuskauden aikana sitä on ollut tarjolla useita kertoja. Jotain muuta on tullut esteeksi ja riittävää intohimoa ei ole ollut tämän maistamiseen. Merkittävin motiivi tietysti mielikuva, että tämä olut olisi jotenkin laimeampi versio oluista 8 ja 10, joita on ollut hyvin tarjolla Suomessakin viime aikoina. Nyt on siis korkea aika lopettaa spekulaatiot ja tarttua itse olueen. Tuoteseloste ei odotuksia kohenna, siellä lukee normaalien aineiden lisäksi mallastamaton vilja ja sokeri, alkoholia 7,5%. Keskiruskea olut reagoi astiavaihtoon reippaasti muodostamalla paljon vaahtoa, pullon pohjalla tavallista runsaammin sedimenttiä. Tässä vaiheessa tuli mieleen lisäsyy miksi olen Rochefort 6:ta väistellyt. Se on nimittäin ns. dubbel, joka on yksi vastenmielisimmistä oluttyyleistä. Vaikka dubbel olisi hyvin tehty, niin yleensä siinä korostuu belgialehiivan luontainen luotaantyöntävyys, tahmaisen siirappinen makeus ja keinotekoinen mausteisuus. Usein ne ovat myös paradoksaalisesti vetisen ohuita, vaikka periaatteessa tältä raaka-ainepohjalta pitäisi syntyä täyteläistä maltaisuutta. Tässä Rochefortissa hiivan maku jää aika lailla taustalle, mutta suklainen makeus on enemmän mukana. Pehmeää täyteläistä kuohkeutta, munkkien maine ei todellakaan ole turhaa, kyllä ammattitaito loistaa tästäkin tuotteesta. Vahvempien Rochefortien anis ja lakritsa tuntuu puuttuvan tyystin. Humalaa on vain aavistus jälkimaussa, mutta on kuitenkin. Helppo myöntää, ettei tämä vastenmielinen ole, ehkä ei ole tyypillisin dubbelkaan. Makeutta löytyy, mutta ei erityisen häiritsevästi, tasapainoisuus ja täyteläisyys paljon leimaavampia piirteitä. Olisi pitänyt kokeilla jo kauan aikaa sitten, mutta elämä on liian lyhyt, hyviä oluita on niin paljon. Huonompi tilanne toki olisi, jos hyviä oluita olisi niin vähän, että ne ehtisi tsekata helposti.