Claude Chabrol: Juste avant la nuit

En muista ennen nähneeni tätä Chabrolia, mahdollisesti variaatio viisi vuotta aiemmasta japanilaisesta Mikio Narusen elokuvasta. Loistava avaus, syksyisessä Pariisissa kamera-ajo kerrostalohuoneistoon matkii Hitchcockin Phoenix-aloitusta Psychossa. Seuraavaksi kuvaan tulee sadomasokismia ja alaston An(n)a Douking, tuuheatukkainen Melville-tähti. Tarina perustuu Edouard Atiyahin romaaniin, Chabrolille läheistä Highsmith-tunnelmaa on tässäkin elokuvassa. Suurin osa elokuvasta koostuu murhaajan näkökulmasta tapahtumiin murhan jälkeen. Todella hieno baarikohtaus hikisestä viskinjuonnista murhan jälkeen. Upeita autokohtauksia Jaguarin ratin takaa. Jännite hieman löystyy alun jälkeen, ei tämä Chabrolin parhaita ole, kyseessä psykologinen draama pikemminkin kuin trilleri. Näyttelijätyö on ilmiömäisen hyvää, Michel Bouquet, Francois Perier ja Stephane Audran superlatiivisia. Erittäin nautinnollinen epäsovinnainen poliisihahmo. Musta huumori ei kuitenkaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Nostalgisia kohtauksia 70-luvun alun leikkiautoratatuotteista, samanlaisia ne olivat Suomessakin.  Loppupuolen tapahtumat eivät kovin uskottavia, murhaaja pakkomielteisesti haluaa tunnustaa tekonsa ja läheiset ymmärtävät tekoja aivan liikaa. Pohjoismaisesta luterilaisesta näkökulmasta tässä mennään täysin moraalittomalle dostojevskilaiselle alueelle, josta ei voi selvitä ilman tukevaa rangaistusta. Aivan lopullinen ratkaisu on sitten ymmärrettävä ja tyydyttäväkin, mutta se ei tarpeeksi kompensoi aiempaa horjahtelua. Hyvin mielenkiintoinen elokuva, mutta ei todellakaan aivan Chabrolin tuotannon kärkeä.