François Truffaut: Fahrenheit 451

Näin tämän elokuvan viimeksi noin 30 vuotta sitten. Truffaut'n uralla suhteellisen poikkeuksellinen erikoistapaus, persoonallisempaa otetta löytyy vasta lopusta. Kyseessä tulkinta Ray Bradburyn antiutopiasta, kuvattu Englannissa. Puhutut alkutekstit hätkäyttävät, senkin merkitys tarkentuu vasta myöhemmin. Kuvaaja myöhempi mielenkiintoinen ohjaaja Nicolas Roeg, se ei ehkä korostu elokuvassa. Bernard Herrmannin musiikki on hyvin Truffaut'n kotijumala Hitchcockin tyylistä, mutta sopii hyvin tunnelmaan. Scifi-elokuva näyttää paradoksaalisesti todella vanhentuneelta, 60-luvun betoni-Englanti ja puhelintekniikka äärimmäisen alkeellista. Pientä ennakointia tosi-tv-kuvioista. Totalitaarisessa natsikommunismissa palomiehet eivät sammuta paloja vaan polttavat kirjoja. En tykännyt elokuvasta erityisemmin aiemmin, eikä kolahda kunnolla nytkään. Näyttelijäsuoritukset kankeita ja tunnelma muutenkin steriili, toki se on varmaan ollut tarkoituskin. Lopussa optimistisempaa vastarintahenkeä, mutta sekin kääntyy liian idealistiseksi. Hienoja yksityiskohtia palavista kirjoista, mukana Truffaut'n omia suosikkeja, huomio kiinnittyy mm. nykyään varsin unohdettuun kirjailijaan nimeltä Walter Tevis. Roeg tulkitsi Tevisin The Man Who Fell to Earthin 70-luvulla, pääosassa David Bowie.