Todella merkillinen baari Eustonin rautatieaseman edustalla. Näyttää jonkinlaiselta muistomerkiltä, jonka sisällä tšekkityylinen pystybaari. Vain muutama istumapaikka, kapeat portaat yläkertaan, jossa vessat ja pari sohvaryhmää. Kova tungos, asiakkaat pursuvat ulos pihalle, jossa pienehkö terassisysteemi. 27 hanaolutta, suuri osa kegejä moderneilta eurooppalaisilta ja amerikkalaisilta tuottajilta, jopa Mahrin oluita Bambergista. Kahdeksan cask-olutta. Jenkkihanasysteemi, myös caskeille, eli ilmanpaineella nousee ja CAMRAn sedät eivät tykkää. Itsekin olen järjestön jäsen, mutta en puritaani, antaa oluen maun ratkaista. Paljon pullo-oluita, varsinkin amerikkalaisia näytti olevan. Modernisoituvan brittiolutkulttuurin ehkä tyrmäävin paikka.
Caskista IPAa Yorkshirestä Huddersfieldin liepeiltä. En ollut koskaan ennen kuullut panimosta. 6%, valtava humalointi, hyvin amerikkalainen mäntypihkagreippi. Caskaus pehmentää loistavasti. Yksi brutaaleimpeja viimeaikaisia nautintoja. Todella kuivaa, greipistä tuntuu kaikki mehukin haihtuneen, tunne on kuin pureskelisi vain kiinteitä hedelmän nahkoja. IBU-lukema olisi mielenkiintoista tietää, oletettavasti kolmenumeroinen. Tässä ei ole mitään tanskalaista vihannesta häiritsemässä. Aavistuksen täyteläisempi hedelmäisyys tekisi tästä täydellisemmän. Nyt tämä jää liian kuivaksi, vaikka se todella nautinnollista onkin. Silti reissun hätkähdyttävin olut, oikeastaan koko vuoden tapauksia. Lontoo, Euston Tap, 9.5.2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti