Richard Stark: Point Blank

Pari vuotta sitten kuollut Donald E. Westlake oli tunnettu komediallisista ryöstökeikkaromaaneista, capereista. Westlake kirjoitti myös kymmeniä tummempisävyisiä tarinoita, jotka hän julkaisi Richard Stark -nimellä. Starkin tuotantoa voinee pitää jonkinlaisena linkkinä 50-luvun pulpin (Goodis, Willeford, Thompson) ja 70-luvun realistisemman genren (Gores, Higgins, Leonard) välillä. Hieman nolostuttavasti on todettava, etten ole tätä ennen yhtään Starkia lukenut. Tämä on niistä ensimmäinen, julkaistu 1962, mutta nyt nimenä hämmentävästi Point Blank. Alkuperäisteoksen nimi on The Hunter. Point Blank on John Boormanin 1967 valmistunut elokuvatulkinta The Hunterista. Point Blankilla on vahva kulttisuosio, mutta en uskonut, että kustantajankin kannattaisi markkinoida romaania samalla nimellä. Boorman ei tiettävästi tykännyt Starkin romaanista ollenkaan, joten siksikin romaanin nimen vaihto omituista. Point Blank oli ensinäkemällä huikaiseva elämys, se ei muistuta oikeastaan mitään muuta elokuvaa, vaikka paljon sitä on yritetty jäljitellä. Yllättävän paljon Starkin materiaalia on siirtynyt elokuvaan. Starkin kirja sijoittuu lähinnä New Yorkiin, Boorman siirsi tapahtumat Kaliforniaan, jonne ne tuntuvat istuvankin paremmin. Point Blankissa on monimutkainen takaumarakenne, mutta myös Starkin romaani siirtyy aikatasoissa. Starkin tarinataustoitus on kuitenkin ehkä romaanin heikko osa, varsin epäuskottava ryöstö Tyynenmeren Keeley's Islandilla, jota ei kartasta löydy. Boorman tiivisti kuvion ja hyödynsi hyytävästi hylättyä Alcatrazin vankilasaarta. Parkerin lakoninen hahmo on Starkilta peräisin, kirjaa lukiessa voi vain hämmentyä kuinka hyvin Lee Marvin pystyi roolin luomaan. Angie Dickinsonin roolihahmoa ei kirjasta tunnu löytyvän. Perustarinana on samanlainen kostokuvio. Väkivaltaa on todella runsaasti, ihmishenki lähtee hangelle mitättömimmänkin syyn takia. Lopussa elokuva erkanee eniten romaanista, Starkin loppukuvioissa on samanlaista absurdia huumoria kuin Westlaken capereissa. Starkin tyyli on todella niukka, kovaksikeitettyä jos mikään. Aivan kirkkaaksi timantiksi Stark ei vielä tässä saa tekstiään hiottua.