Jouko Lehmuskallio: Rokki Diggari

Unohduksen armeliaaseen (?) laaksoon päätynyt musiikkielokuva vuodelta 1981. Yle yritti ohjelmatiedoissaan häveliäästi peitellä elokuvan tittelin kirjoitusvirhettä, mutta erilleenhän yhdyssana on alkuteksteissä kirjoitettu. Mielenkiintoinen ajankuva 80-luvun alusta, uuden aallon akteja vältellään aktiivisesti, mutta kyllähän nämäkin hahmot esillä silloin olivat. Pave Maijasen Mistakes pukkaa rainan käyntiin todella puuduttavasti, jo toisen kappaleen kohdalla meinaa torkahdella. Omalaatuinen kehyskertomus jostain pakkotyölaitoksesta, josta viiksekäs nimihenkilö karkaa Spriten pullotuslinjan rutiineja. Sitten juoksennellaan ympäri Helsinkiä. Onneksi musiikki on selvästi etualalla ja se paraneekin huomattavasti Hurriganesin heittäessä I Will Stayn, Bourbon Streetin ja pari muuta piisiä. Ei vaan tainnut bändi olla parhaassa iskussaan ja harmittavasti kuvan ja äänen laatu ovat juuri tässä kohti heikkoja. Sekin osa-alue paranee Sleepy Sleepersin päästessä lauteille, mukana myös Tiina Tiikeri. Tässä onkin varmaan elokuvan kulminaatio, alamäki alkaa Ronski Gangin mukana tasapaksujen rokkistandardien kautta, Ronskin bändissä näkyy olleen suomenkielinenkin solisti. Vielä huonompaa seuraa Einin pop-balladien myötä ja pohjakosketus tulee todella surkean Kojon pitkässä osuudessa. Jonkinlaista Peter Frampton -kopiotakohan Kojosta yritettiin tuohon aikaan rakennella? Kitaristina kaitaposkinen T.T. Oksala. Piirpauke ei tunnelmaa paranna illallisseurana ja joku Boppin' Pete ja Aikka Hakalan Falcons ovat epätoivoisessa saumassa nekin. Pientä loppunousua tulee Hurriganesin eri keikan paremmalta taltioinnilta, sateinen ja kylmä kesä taisi olla, Remukin soittaa rotsi päällä. Sleepy Sleepers laulattaa vielä yleisöä Kaljaa kioskeihin -utopiafantasialla ja siihen elokuva olisi pitänyt lopettaakin. Pave Maijanen oli kuitenkin varmaan ohjaajan kaveri, sillä lopputekstien jälkeen seuraa vielä puistattavan hirveä Paven balladi.