Irving Pichel: Quicksand

Jonkinlainen film noir light vuodelta 1950. Arkirealismia pienessä Kalifornian rannikkokaupungissa Santa Monican liepeillä, Bay City -nimi vilahtaa neonkylteissä Raymond Chandlerin tapaan. Automekaanikko ajautuu pikkunäpistyksestä alati pahenevaan rikoskierteeseen, joka huipentuu tulitaisteluun Santa Monica Pierillä. Melko heikkolaatuinen kopio, sekä kuva että ääni vaisuja, alkaa olla jo tuttua tässä DVD-julkaisusarjassa. Voice-over tulee aina mukaan hieman omalaatuisesti päähenkilön päättäessä astua entistä syvemmälle rikoksen poluille. Mickey Rooney on kolmekymppisenäkin liian lapsekas päärooliin, eikä Jeanne Cagneykään (kyllä, Jamesin pikkusisko) ole tarpeeksi kohtalokas vaaleana femme fatalena. Peter Lorre heittää rutiinilla niljakkaan penny arcade -kiristäjän roolin. Jack Elam cameoi baarikohtauksessa ilman krediittejä ja muuan humalainen rikosuhri hoilaa Springsteenin elvyttämää Erie Canal -biisiä. Juoni on liian arvattava, kunnon angstia ei synny ja loppuratkaisu lässähtää todella pahasti. Ohjaaja Pichel sai parempaa noir-jälkeä aikaan muutamaa vuotta aikaisemmassa melodramaattisemmassa They Won't Believe Me -leffassa.