Johanna Parikka Altenstedt: Operaatio Stella Polaris

Varsin tuore Polaris-kirja, kirjoitettu aluksi ruotsiksi ja uusi painos suomeksi. Kyseessä siis syyskuussa 1944 toteutettu Suomen radiotiedustelun laitteiston, aineiston ja henkilöstön evakuointi Närpiöstä ja Uudestakaupungista Härnösandiin ja Gävleen. Henkilöstö tarkoitti venäläismiehittäjien kiristyksen pelossa myös omaisia, yhteensä 750 henkilöä. Näin suuri operaatio tuli julkisuuteen varsin pian ja nähdäkseni kovin suurta uutta panosta Parikka Altenstedt ei asiaan tuo. Aineistoa kopioitiin ja kaupiteltiin eri puolille, kaikki kiemurat eivät varmaan selviä koskaan. Parikka Altenstedt on haastatellut stellistien (tai stellanistien) jälkeläisiä ja kirjan painotus onkin tällaisessa yleishumaanissa yksilöiden traumaattisten kokemusten terapioinnissa. Suurin osa henkilöistä palasi Suomeen Haaparannan kautta jo seuraavana talvena, parikymmentä palkattiin Ruotsin tiedusteluun FRA:han ja muutama johtohenkilö, mm. Paasonen ja Hallamaa, pakeni Ranskaan NKVD:n pitkää kouraa vältellen. 

Harvoin kyllä osuu eteen näin heikosti jäsenneltyä kirjaa, tuntuu ettei aineistoa ole toimitettu juuri ollenkaan. Teos alkaa kohtuullisen tiheästi, tieto Moskovan välirauhansopimuksesta saapuu 19.9.1944 Keuruulle ja melkein heti tiedustelijoiden omaisia aletaan siirtää kohti Närpiön satamaa. Kirjan alkuosa koostuu mukanaolleiden muistoista, karulla merimatkalla ja ensimmäisistä vaiheista Ruotsissa. Kerronta hyppii henkilöstä toiseen eikä tarina etene kronologisestikaan. Operaation suunnittelua kesällä 1944 sivutaan myös heti alkupuolella. Jatkossa kirja kuvaa yleisemmin sotilaspoliittista kehitystä 1939 alkaen ja radiotiedustelua erityisesti. Ruotsin näkökulma tulee mukaan ja laajempaa painotusta on alkuvuoden 1944 rauhantunnusteluissa. Tässä kohdin tuli itselleni uutena tietona, että Neuvostoliitto pommitti Tukholmaa helmikuussa 1944. Välissä hypitään Paasosen muisteluihin talvisotaa edeltävistä neuvotteluista ja muutenkin rakenne on jokseenkin raivostuttava. Parikka Altenstedt jättää melko vähälle huomiolle aineiston markkinointivaiheet joulusta 1944 eteenpäin. Samoihin tapahtumiin palataan aina uudestaan ja esimerkiksi Reino Hallamaasta jää lukijalle ohuen hutera kuva. Paasosen CIA-vaiheista ei kerrota oikeastaan mitään, ei ne tosin (välttämättä?) Polarikseen kuulukaan. Kirjaan on siis koottu mahdollisimman paljon tapahtumaan liittyvien henkilöiden muistoja, mutta kokonaiskuva operaatiosta jää heikoksi. Paljon tiiviimpi tiheämpi kerronta olisi ollut enemmän minun mieleen.