Jarno Mällinen: Kieroonkasvukertomus

Mällisen romaanin päähenkilö Tommi on joutunut pahaan paikkaan, yläasteelle Oulussa 1970-luvun lopussa. Samaa aikaa ja paikkaa kuvasi Kauko Röyhkä Miss Farkku-Suomessa, mutta silloin oltiin lukiossa. Tommi on tehtaan johtajan poika, jota kiusataan koulussa ja kadulla, mikseipä kulttuurikodissakin ironisen absurdisti kuvattujen vanhempiensa suunnalta. Pahinta ahdistusta tuntuu aiheuttavan seksuaalinen kehitys, joka vaikuttaa ympäristöä hitaammalta. Ehkä epäuskottavimmalta kuulostaa musiikkimaku, kahdeksannella luokalla Tommi kuuntelee edelleen lasten musiikkia. Itse muistelen siirtyneeni rokkiin viimeistään noin viisivuotiaana. Mällinen kirjoittaa pelkästään Tommin näkökulmasta suorasanaista sujuvaa tekstiä, kevyellä mustalla huumorilla sävytettynä. Oulun miljöö jää ohueksi taustaksi, vahvin aines ehkä tehtaan haju. Romaanin toisella puoliskolla Mällinenkin hyppää ajassa pari vuotta eteenpäin lukiovuosiin. Seksuaaliset kohtaamiset monipuolistuvat, mutta pysyvät kömpelön nöyryyttävinä. Romaani hajoaa useampaan suuntaan fantasian tai unien kautta, groteskius lisääntyy. Mällinen on elokuvamies, Tommin isä käyttää poikaansa alkupuolellakin lapsilta kielletyissä elokuvissa. Elokuvaviittauksia on lukemattomia pitkin romaania, mutta ne jäävät hieman irrallisiksi itse kasvukertomuksesta. Romaanista jää jotenkin nihkeä vaivaannuttava jälkimaku, mikä on hyvä asia.