Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Fritz Lang: House by the River
Tätä Fritz Langin vuonna 1950 valmistunutta elokuvaa on ollut vaikea nähdä. Leffan kansainvälinen maine ei ole kummoinen, mutta Suomessa harrastajien nälkää on kiihdyttänyt Peter von Baghin toistuva suitsutus. Nyt sitten Yle täräytti harvinaisuuden eetteriin ilman suurempia seremonioita. 80-luvulla tätä olisi epäilemättä väijynyt henkeään pidätellen, mutta nyt ensimmäinen katselukerta sujui paatuneella rutiinilla. Skenaristi Mel Dinellillä oli noir-krediittejä ennen tätä kohtuullisesti, mm. Siodmakin The Spiral Staircase ja Ophulsin The Reckless Moment. Louisiana-tyyppistä suistoaluetta, näyttelijätyö vaivaannuttavan kehnoa alusta asti. Buñuel-tyyppisesti isoja hyönteisiä ja joessa ajelehtivia raatoja. Noirahtavaa tummakontrastista kuvausta, tiukkoja lähikuvia, goottilaista synkkyyttä, makaaberia huumoria, peiliotoksia lähes Loseyn tyyliin. Murha saa kirjailijan inspiraation kukoistamaan. Alku on hyvin lupaava, mutta käsikirjoitus ei kanna pitkälle. Tarina sakkaa viimeistään oikeussalissa ja loppu on pahasti jäykistelevää raskassoutua. Tämä oli Langin monien myöhäiskauden elokuvien kohtalo, vaikka kovaakin jälkeä ajoittain syntyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti