Williamsin Cardiff-trilogian päätösosassa fokukseen nousee aiemmissa vaiheissa pienemmissä rooleissa mukana ollut musta lesbosutenööri Bobby Ranger. Williams parantaa selvästi Cardiff Deadin jälkeen, teksti rullaa kevyemmästi, musta huumori palaa mukaan, ja tarina on paremmin rajattu. Toinen päähenkilö on keski-ikäinen vastaeronnut seipäänniellyt stiff upper lip -journalisti, joka on ehkä liian karrikoitu tapaus. Rikoskirjaksi ei tätäkään oikein voi kutsua, parittamista ei näytä ainakaan Cardiffin poliisit juuri noteeraavan. Jälleen menneisyyden traumat parinkymmenen vuoden takaa muovaavat taas nykykohtaloita, Williamsin ideat tuntuvat toistuvan. Se ei tietenkään ole välttämättä huono asia, mutta mikään mestariteos ei tämäkään suppeahko romaani ole. Cardiffin muuttunut miljöö uudella vuosituhannella leviää hienosti lukijan tajuntaan. Juoni huipentuu suhteellisen näppärästi kaupunkisuunnitteluratkaisuihin ja mukana on trilogian ensimmäisessä novellissa moskeijaa Cardiffiin puuhannut gangsteri. Williams on kirjoittanut ainakin neljännenkin teoksen samojen henkilöhahmojen ympärille, mutta ehkä ei enää jaksa siihen pureutua, on niin paljon mielenkiintoista muutakin luettavaa ja aikaa niin vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti