Saksalaisilla oli jatkosodan aikana valtava huoltokeskus ja varuskunta Hyrynsalmella. En löytänyt netistä aiheesta juuri mitään pikaisella vilkaisulla. Sinänsä ei ole ihme, että vaikuttavia muistomerkkejä ei ole aiheesta pystytetty. Vetäytyessään syyskuussa 1944 Puolankaa kohti saksalaiset polttivat kirkkoa lukuunottamatta koko Hyrynsalmen kirkonkylän, tietysti myös omat rakennuksensa. Jostain syystä luulin, että saksalaisten varuskunta olisi ollut Tuomijoen pohjoispuolella, samalla alueella jossa on Vonkkan leirintäalue ja entinen Oulu-yhtiön saha, jossa vanhempani olivat töissä 50-luvulla. Mitään sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Kävin sitten vilkaisemassa Hyrynsalmen virkaheittoa asemaa ja heti aseman ulkoseinässä oli kartta sota-aikaisista rakennelmista. Saksalaisten alue sijaitsikin aseman länsi- ja eteläpuolella, radan ja Lietejoen välimaastossa. Radan takaa löytyi useita rakennusten pohjia, suurimpana veturikorjaamon jäännökset aivan UKK-ulkoilureitin vierestä. Radan itäpuolella oli jälkiä venäläisvankien leiristä, saksalaisten Organisation Todt'han rakennutti vangeilla jatkoradan Hyrynsalmelta Kuusamoon. Odotettua enemmän siis vielä jäännöksiä olemassa tästä historian vaiheesta. Jälleenrakennettu Hyrynsalmi näyttää olevan uudestaan autioitumassa, yhtä paljon tyhjillään olevia liikerakennuksia en ole viime aikoina nähnyt missään muualla. Suopotkupallon takia vuoden oletetusti vilkkain päivä, mutta todella aneemista tunnelmaa joka puolella.
Hei! Silmiini osui mielenkiintoinen blogisi, jossa kerrot vanhempiesi olleen töissä Hyrynsalmen sahalla. Onkohan sinulla mitään tietoa tarkemmin, onko sahan omistanut venäläiset, vai onko siellä ollut vain vankeja töissä? Olen kuullut, että isoäitini Irene Grönblom olisi ollut 40-50 luvun vaihteessa sahalla johtotehtävissä. Hyryntiellä on vieläkin ilmeisesti Irene Grönblomin rakennuttama " Valkoinen talo" Siinä asui myös hänen poikansa Alvar, Harry ja Leo Ruohonen. Heillä oli amerikkalaisia GMC autoja joilla ajoivat tukkeja sahalle. Talon pihapiiriin Alvar Ruohonen rakensi makkaratehtaa, jossa toimi myöhemmin Shell huoltoasema.
VastaaPoistaMinua kiinnostaisi kovasti, onko tällaista toimintaa ollut ja varsinkin sahan touhut. Kaikki muukin näitä henkilöitä koskeva olisi mielenkiintoista.
Ystävällisin terveisin Leo Ruohonen leo.ruohonen@gmail.com
Jututin vanhempiani, jotka olivat sahalla töissä 1956-61. Sahanjohtajana silloin ilmeisesti Piiparinen. Ireneä he eivät muista, mutta "Ruohosten talo" oli tuttu. Jonkinlainen ravintola ilmeisesti samassa talossa.
VastaaPoistaSaksalaisten omaisuus luovutettiin sodan jälkeen venäläisille, joten sahakin on saattanut olla heidän omistuksessaan. Ei kuitenkaan enää 1950-luvun puolivälissä.