Veikko Huovinen: Luonnonkierto

Huovisen postuumi teos on ensimmäinen lukemani kirja häneltä. Kuten kehnon Havukka-aho -leffasovituksen kohdalla totesin, minun sukupolven kainuulaisia elähdytti enemmän amerikkalainen populaarikulttuuri kuin paikalliset kyvyt. Creedence Clearwater Revivalin härkäsammakot kiinnostivat enemmän kuin teeriparven ruokailutavat. Ehkä ei kuitenkaan olisi pitänyt ajatella niin poissulkevasti. Ei Huovinen tämänkään teoksen perusteella ole mikään Raymond Chandler, mutta virtuoosimainen kynämies silti. Teos on koottu lehtijutuista, julkaisemattomista novelleista ja muista kirjoituksista 50 vuoden ajalta. Heti ensimmäinen talvinen tarina kärpästä ottaa luulot pois. Huovisen eläinkuvaukset ovat tässä muutenkin omaa luokkaansa, teksti kulkee nautinnollisesti. Parhaat osat vaikuttavat olevan jo 1950-luvulta, ei mitään vanhentumista havaittavissa, metsätyökuvauksissakin on hienoa otetta. Huumori on mustaa ja saattaa täräyttää todella yllättäen. Uudemmissa teksteissä kärttyisyys ja menneen ajan nostalgisointi leikkaavat parasta terää pois. Hamsteri-niminen novelli on aivan erilainen kuin lähes samanniminen tunnettu Hamsterit-romaani. Tämä Hamsteri kuvaa jotain sodanjälkeistä kaupunkia melko synkällä ja groteskilla otteella. Vaikuttavaa tavallaan, mutta selvästikään Huovinen ei tavoita samaa syvyyttä kuin kainuulaisessa ympäristössä. Muutama muukin absurdi novelli sijoittuu kaukomaille, todennäköisesti Huovinen onnistui tällä suunnalla paremmin aiemmin julkaisemissaan teoksissa. Yleisurheiluun Huovinen näyttää suhtautuneen kiihkeän tosikkomaisesti pintahuumorin takana. Aika tuntuu jyrsineen eniten 70-luvulla Apu-lehteen kirjoitettuja pakinoita, niissä ei ole samaa lentoa kuin 50-luvun teksteissä. Viimeinen tarina on vuodelta 2001, jossa Huovinen ennakoi Euroopan rahaliiton hajoamista.