Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
torstai 6. syyskuuta 2012
Joe Wright: Atonement
2007 valmistunut tulkinta Ian McEwanin romaanista. Ohjaaja Wright uusi kyky minulle, mutta varttuneempi käsikirjoittaja Christopher Hampton on tullut vastaan aiemminkin. Periodipätkä, jonka alkupuolisko tapahtuu 1935 Englannin maaseudulla Shropshiressa. Tämä osa on hieman tavanomainen, ehkä tylsäkin, mutta romantiikkaa ja intohimoa, luokkaristiriitoja ja sodan odotusta, intensiivisyys on kohdallaan ja brittiläinen understatement toimii hienosti näyttelijäsuoritusten ja hillityn ympäristön puitteissa. Samoja kohtauksia esitetään useampaan kertaan eri näkökulmista, tässä vaiheessa toimii näppärästi. Jälkipuoliskolla siirrytään viisi vuotta myöhemmäksi sodan melskeisiin, Dunkerquen massiivinen evakuointioperaatio kuvattu varsin näyttävästi, tosin varmaan tietokoneavusteisesti. Jännite hajoaa, draama on liian ennakoitavaa, takaumakikkailu alkaa rasittaa ja katsojaa suorastaan johdetaan harhaan juonileikittelyillä. Melodramaattisuus korostuu, understatement häviää keinotekoisuuteen. Kohtuullisen kiinnostava kokonaisuus kuitenkin ja Keira Knightley on vähintäänkin uskottava intohimon kohteena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti