Elokuvateatterileffa suomalaisesta jalkapalloilijasta! Tarina käynnistyy näppärästi kahdella pääsarjasaksipotkumaalilla, 1988 räntäsateisella Lahden hiekkakentällä ja 2010 Oulun Castrenin nurmella. Yhtä terävää särmää ei valitettavasti jatkossa saavuteta. Dokumentti käy läpi Litmasen uran kohokohdat pääosin kronologisessa järjestyksessä. Harmittavan vähän uutta on uraa aiemmin seuranneelle, materiaali on tuttua tv-tallennekamaa. Haastattelut, varsinkin Ajaxin eri toimijoiden näkemykset, tuovat hieman tuoretta näkökulmaa, mutta erityisempiä yllätyksiä ei sielläkään. Louis van Gaal on hieman ristiriitainen, välillä ylistävä, mutta Barcelonan epäonnistumisestaan van Gaal tuntuu vierittävän katkeruuttaan Litmasenkin suuntaan.
Litmanen kommentoi itsekin tapahtumia, mutta varsin odotetusti. Unkari-katastrofi 1997 on jättänyt häneenkin pysyvät arvet. Paluu Ajaxiin oli mitä ilmeisimmin aikalaisjulkisuutta vaikeampi kuvio. Lyhyesti vihjataan, että nuoret lupaukset Rafael van der Vaart ja Wesley Sneijder eivät legendaa kumarrelleet. Zlatanilta sitä ei toki kukaan kuvitellutkaan. Nilkka olisi pitänyt leikata jo 90-luvulla, mutta olisiko uran loppupuoli siltikään ollut loistokkaampi, spekulointi jää tyhjäksi. Liverpoolissa sävyisä Litmanen olisi voinut ottaa kentän ulkopuolella aktiivisemman roolin, muiden pelaajien ja fanien tuki olisi ollut olemassa ja Houillierin/Thompsonin kaltaiset valmentajakeskinkertaisuudet olisivat voineet jäädä päätöksistä sivummalle. Mutta jälkiviisaus on turhaa. Litmanen toteutti jalkapallounelmansa ensimmäisenä suomalaisena täysimääräisesti ja lopputulos on paljon tätä vaatimatonta elokuvaa vakuuttavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti