Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Levon Helm: Electric Dirt
Viimeiseksi jääneellä studiolevyllään Levon Helm jatkaa edellisen Dirt Farmer -teoksen hengessä. Muutamasta duurivoittoisesta kappaleesta huolimatta alakuloinen melankolia hallitsee tunnelmaa. Nimenmukaisesti on mukana hieman sähköäkin, mutta ei leimallisesti. Nyt kappalevalikoima on ehkä hieman heikkotasoisempaa ja Helmin ääni tuntuu hauraammalta. Bändi on aavistuksen pelkistetympi, mutta samalla bluesin, kantrin ja gospelin keitoksella mennään, ryyditettynä vielä New Orleans -stompilla. Avauskappaleena hämmentävästi Grateful Deadia, Tennessee Jedin ensi tahdit ovat nyt kuin The Band -klassikosta The Weight ja Band-tyylisesti koko biisikin keinahtelee puhaltimien kuohkeassa lennossa. Bluesimmassa gospelissa Move Along Trainissa ujeltaa ensi kerran sähkökitara upealla vaikutuksella. Paras melodia on uudessa teoksessa Growin' Trade, Helmin ja tuottaja-kitaristi Larry Campbellin kirjoittama apea tarina farmarin ahdingosta. Muutama mollisointuinen hillbilly-veto ei lähde lentoon ja toinen Muddy Waters -fiilistelyistäkään ei kunnolla jytise. Randy Newmanin Kingfish on Helmilta horjahtava kappalevalinta, edes Allen Toussaintin torvet eivät tätä New Orleans -veisua pelasta. Mutta se toinen Muddy-veto Stuff You Gotta Watch on tiukka ja levyn päättävä toinen Toussaint-sovitus I Wish I Knew How It Would Feel to Be Free kulkee hienosti. Toinen Campbellin kappale When I Go Away rullaa upeasti ennen kuin heikkenee hieman rap-henkiseksi gospeliksi muuntautuessaan. Mukavaa kamaa jälleen, mutta ei tosiaan ainakaan minulle kolahtanut yhtä hyvin kuin edeltäjänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti