Thomas Hylland Eriksen: Hetken tyrannia

Sosiaaliantropologinen teos tiedon määrän ja lyhytjännitteisyyden kasvusta, tavallaan ajan katoamisesta, varsinkin työelämässä, mutta myös yleisemmin. Tietotulva on niin valtava, että ihmiset eivät pysty sitä enää tehokkaasti käsittelemään. Eriksen kuvaa ilmiön syntyä kaukaa historiasta, tilanne alkoi kehittyä kirjoituksen keksimisestä, jolloin tieto vapautui puheesta. 1400-luvulla Gutenbergin kirjapainotekniikka räjäytti tiedon levitysmahdollisuudet ja 1800-luvulla lennätin, varsinkin Marconin langaton versio antoi jo työkalut internetin syntymiselle, paikka ja aika eivät enää rajoittaneet tiedon saatavuutta.

Nykyisen eksponentiaalisen tiedon kasvun syntyhetkenä Eriksen pitää noin vuotta 1991. Kylmän sodan loppu, kommunismin ja Neuvostoliiton romahdus, Persianlahden sota ja internetin yleistyminen olivat käännekohtia. Hieman harmittavasti Eriksen tämän jälkeen unohtaa suurvaltapolitiikan ja keskittyy lähinnä nettiin ja mediaan. Tiedon määrän kiihtynyt kasvu ja sen hallitsemattoman pinoutumisen havainnot ovat tuttuja lähes kaikille länsimaalaisille, mihinkään pitkäjänteisempään ei ole enää aikaa, mutta pieniin sirpaleisiin ärsykkeisiin reagoimiseen aina löytyy aikaa. Aikaa säästävästä tekniikasta huolimatta ihmisillä on aikaa entistä vähemmän. Nopea aika on syönyt hitaan ajan, ja vaarana on tehokkuudenkin väheneminen.

Paradoksaalista tässä nopeuden käsittelyssä on se, että luen kirjaa vasta nyt 2012, vaikka suomennos on ilmestynyt jo 2003. Nytkin kirja valikoitui luettavaksi vain, koska olen mukana kirjapiirissä, jossa tämä kirja kompromissivalintana mahdollisti sen, että jotkut jäsenet välttyivät Riikka Pulkkisen lukemiselta.  Kannattaa myös huomata, että suomennos on tehty englanninkielisestä käännöksestä vuodelta 2002, koska eihän nykyään juuri kukaan osaa sekä norjaa että suomea. Alkuteos Øyeblikkets tyranni on siis ilmestynyt jo 2001 ja kirjoitettu vuonna 2000. Siksi kirjassa puhutaan Alta Vistasta ja WAP-puhelimista. Kirjaan ei ole ehtinyt internet-kuplan puhkeaminen, 11.9.2001, globalisaation kiihtyminen, kapitalismin romahdus 2008 eikä ns. Web 2.0, sosiaalisen median yleistyminen, jossa olennaisinta on ehkä tiedon tuottajien ja kuluttajien roolien hämärtyminen. Ei myöskään muodikas hype-termi Big Data eli tiedon määrän ja monimuotoisuuden kasvu sekä sen merkityksen keston lyhentyminen. Kaikki nämä tietysti vain korostavat Eriksenin aiempia havaintoja, jotka kuitenkin näin kaukana tulevaisuudessa luettuna tuntuvat itsestäänselviltä. 

Eriksen ei kuitenkaan ole pelkkä valittava luddiitti, ei hän halua palata kalastamaan Linkolan kanssa Vanajavedelle. Kirjan ehkä paras anti on aivan lopussa, Eriksen tarjoaa ratkaisumalleja tilanteeseen. Kakun voi sekä syödä että säästää. Nopea aika ja välitön reagointi sopii moniin tilanteisiin ja niissä sitä pitää voida hyödyntää. Hitaalle ajalle pitää kuitenkin raivata tilaa ja yhteiskunnan ja talouselämän pitäisi tukea näitä ratkaisuja. Osa ideoista tuntuu naiiveilta, mutta hyviäkin pointteja on. Pohjoismainen mökkikulttuuri on mielenkiintoinen ilmiö, joka on ehkä täällä vähentänyt stressiä ja parantanut siten kilpailukykyäkin esim. Britanniaan verrattuna. Hitautta on suojeltava ja useimpia asioita ei tarvitse koskaan tietää. Pitäisi kirjoittaa lyhyemmin, se voi päteä tähän blogiinkin, tämäkin postaus alkaa olla jo liian pitkä. Sähköpostia pitäisi lähettää todella harkiten ja säästeliäästi. Pitäisi olla oikeus olla välillä tavoittamattomissakin työajalla. Ehkä on jo liian myöhäistä, mutta jonkinlainen vastareaktio eksponentiaalisesta kiireen kasvusta väistämättä tulee. Jottei siitä tulisi liian äkkinäinen ja tuhoava, kehitystä voisi yrittää hallita.