David Peacen romaanien dramatisointien kolmas osa kerii hitaalla rytmillä palaset tarinasta kasaan. Paljon takaumia vuoteen 1974, ensimmäisen osan tapahtumiin. Pääosassa nyt aiempia sivuhenkilöitä, uusiakin tulee mukaan. Keskimmäinen osa jää trilogian parhaaksi, tässä on jotenkin löysä jännite, vaikka henkilöhahmoissa ehkä aiempaa enemmän syvyyttä. Yorkshiren masentava ilmapiiri edelleen sama, kyyninen näkemys ihmisten raadollisuudesta edelleen vakuuttava, ruskeat värit korostavat ankeutta. Pohjois-Irlanti ja jalkapallo unohdettu nyt kokonaan. Huumori puuttuu jälleen tyystin, tämä ei ole mitään viihdettä, vaan karvaan maun jättävää illuusiotonta elokuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti