Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
lauantai 16. helmikuuta 2013
John McTiernan: Die Hard
Tähän 80-luvun toimintaklassikkoon on syntynyt jokin perverssi suhde. En ole nähnyt tätä noin 15 vuoteen ja silti todella tutulta jokainen kohtaus taas tuntui. Tässä elokuvassa on jotain omalaatuisen kiehtovaa. Alan Rickman on aina yhtä vakuuttava saksalaisterroristien johtajana ja Willisin maneerit ovat vielä tuoreita. Nakatomi-yhtiön johtajan nimenä vilahtaa Ozu, juuri tällaiset pienet säväykset jaksavat pitää yllä mielenkiintoa, vaikka kokonaisuus on todella vaivaannuttava. Tukholma-syndrooman sotkeminen Helsinkiin tietysti nostattaa kansallistuntoa, kun jengi näyttää tietävän Helsingin sijaitsevan Finlandissa. Kehnon kakkososan ohjaaksi kohosikin sitten aito suomipoika Late Harjola. 1980-luvun lopun nousukauden Los Angeles -fiilis tavoittuu epäsuorasti, mutta silti osuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti