Robert Wise: Odds Against Tomorrow

Film noirin ydinkauden ehkä viimeinen mestariteos vuodelta 1959. Vuosikausia olen kyttäillyt tätä kuluneelta NTSC-kasetilta, mutta nyt Yle ajoi harvinaisuuden Teemalla ulos eetteriin, kopio ei tosin kovin kirkas. William P. McGivernin romaani, Abraham Polonskyn sovitus, John Lewisin nerokas jazz-score, aliarvostetun Robert Wisen uran kruunaus, jopa alkuteksteissä Saul Bass -tyyppistä improvisaatiota. Noir-ikoni Robert Ryan on tässä kaikkein karvaimmillaan, etikkainen kuola suorastaan valuu rasistisen hahmon suupielistä. Vastapelurina Harry Belafonte jää ehkä hieman liian itsetietoisena kulmikkaammaksi. Talvisesta New Yorkista starttaa epätoivoinen heist-kujanjuoksu pikkukaupungin pankkiin Hudson-joen yläjuoksulle. Meltoniksi nimetyn kaupungin kuvauspaikkana itse asiassa Hudson-niminen taajama. Tämä on yksi Jean-Pierre Melvillen myöhäisten elokuvien suurimpia esikuvia ja The Asphalt Jungle on tietysti tämän taustavaikutteena. James Ellroy pitää tätä heist-leffojen kuninkaana. Hämmentäviä melankolisia otoksia pitkin matkaa, vääristyneitä perspektiivejä, kuraa ja sohjoa, liikkuvaa kameraa, ei mitään pehmennyksiä tai kompromisseja. White Heat -tyyppinen räjähtävä loppu. Ehkä jonkinlainen positiivinen hahmo, edes yksi, tarvittaisiin kontrastiksi, mutta tätähän noir on. Kaikki on menetetty, jäljellä on yksi viimeinen mahdollisuus, jonka onnistumistodennäköisyys on lähempänä nollaa kuin epsilon, mutta pakko siihen on tarttua. 1940-luvulla eloonjääneille tarjottiin ehkä jokin hiipuva toivon kipinä, mutta tässä vaiheessa sekin oli jo naiivia harhakuvitelmaa. Aivan mahtavaa jälkeä.