Terrence Malick: Badlands

Superkulttiohjaaja Malickin esikoisteos 40 vuoden takaa on edelleen miehen suppean tuotannon tehokkain. Uskon näin, vaikka en Malickin paria uusinta ole nähnytkään. Sarjamurhaaja Charles Starkweatherin tosivaiheisiin perustuva Bonnie & Clyde -tarina on aina yhtä hätkähdyttävä. Keskilännen (kuvattu tosin Coloradossa) 50-lukulainen ahdistus vangittuu eleettömästi ja Sissy Spacekin viaton voice-over kontrastoituu karuisiin tapahtumiin hyytävästi. Martin Sheenin James Dean -patsastelu on ehkä kestänyt aikaa heikoimmin. Loppupuolen hienovarainen mediakritiikki ei voisi olla enteelliseempää. Musiikki Nat King Colesta Orffiin ja Satieen toimii poikkeuksellisen hyvin. Malickin myöhempi luontokuvainnostus on nupullaan tässäkin. Debyyttiohjaajalta hämmentävää varmaotteisuutta, elokuvaahan on rinnastettu tässä mielessä Citizen Kaneen. Leffa kolahti Springsteeniin tunnetusti rankasti, vaikutteet näkyivät ensin viitteellisemmin Badlands-kappaleessa 1978 ja sitten suoraan 1982 Nebraskan nimibiisissä.