Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
David Downing: Stettin Station
Kolmas osa Downingin John Russell -sarjasta. Hyppäys Silesian Stationista kaksi vuotta eteenpäin, marraskuuhun 1941. Russell on edelleen lehtimies sodan harmaannuttamassa Berliinissä ja vakoilee sivutöinään Wilhelm Canarisin Abwehrille ja amerikkalaisille. Wehrmacht yrittää toista kertaa vallata Moskovan ja Japanin laivasto hiipii Pohjoisella Tyynellämerellä kohti Pearl Harboria. Anti-Komintern -sopimuksen juhlallisuuksissa Russell törmää suomalaisiinkin lehtimiehiin, ei sentään ulkoministeri Wittingiin. Juoni on melko löyhä, Russell aiempaa staattisempi, flegmaattisempikin ja romaani etenee hieman hahmottomana möykkynä puoliväliin asti. Sitten Russell pääsee liikkeelle Prahaan ja suspense kiristyy välittömästi. Yllättäen Downing siirtää näkökulmaa ajoittaa Russellin elokuvatähtityttöystävään Effi Koeneniin, melko huonolla menestyksellä. Muistaakseni aiemmissa romaaneissa näkökulma on ollut puhtaasti Russellin. Ratkaisu on kömpelö, vaikka tarjoaa mahdollisuudet monipuolistaa juonta ja lukijan tietoisuutta. Downing pääsee kunnolla vauhtiin vasta, kun Japani hyökkää ja Russellin tihutyöt paljastuvat Gestapolle. Pakomatka Stettinin, Danzigin, Tilsitin ja Riikan kautta Ruotsiin on suvereenia elokuvamaista kerrontaa ja Downingia parhaimmillaan. Loppuvaikutelma on pessimistisen kohtaloon alistuva, mutta jatkomahdollisuuksia jätetään auki, totta kai. Berliinin yksityiskohtainen miljöö taas tarkasti Downingin hyppysissä, kirjaa lukiessa on lähes välttämätöntä tutkia samalla Berliinin karttaa. Sarjasta on jo ilmestynyt kolme uutta romaania.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti