Philip Kerr: The Pale Criminal

Toinen osa Kerrin Bernie Gunther -sarjasta, ilmestynyt 1990. Painokset jo lopussa, mutta sarjan kolme ensimmäistä on julkaistu Berlin Noir -niteenä, joten sain hankittua sen. Näköjään tässä painoksessa päähenkilön nimi kirjoitetaan korrektimmassa muodossa "Günther", myös nidoksen March Violetsiin muutettu tämä muoto. Hyppäys pari vuotta eteenpäin, loppukesään 1938, yksityisetsivä Güntherilla on partneri, joka tapetaan heti kättelyssä Dashiell Hammettin The Maltese Falconin tapaan. SD-johtaja Reinhard Heydrich palkkaa hieman epäuskottavasti Güntherin johtamaan sarjamurhaajatutkimuksia. Göringin, Himmlerin ja Heydrichin tasapainottelu Natsi-Saksan kakkostasolla välittömästi A. Hitlerin alapuolella valottuu jälleen monipuolisesti. Romaani käynnistyy hieman hitaasti, rytmitys ei ole March Violetsin tasoa. Tutkimusten edetessä miljöötuntuma paranee ja Güntherin huulenheitto uusien kollegojen kanssa kuohkeutuu. Günther ei ole mikään sankari perinteisessä mielessä, esimiehelle tulee heitettyä Heil Hitler -moikkauskin oma-aloitteisesti. Juutalaisiin ambivalentisti suhtautuva Günther on muutenkin ristiriitainen hahmo, vaikka seksuaalinen holtittomuus tuntuu hilliintyneen avausteoksesta. Kerr kasvattaa kierroksia ottamalla sarjamurhaajaepäillyksi Julius Streicherin, pöyristyttävän Der Stürmer -lehden julkaisijan ja Frankenin gauleiterin, jonka gangsterimaisia liikkeitä Günther käy tutkimassa Nürnbergissä. Nautinnollisen kimurantti salaliitto alkaa kiertyä kokoon, joskin Günther pääsee sen jäljille melko perusteettomilla "vaistoilla" ja yhteensattumilla. Chandler-viittauksia löytyy jälleen, vaikka ensimmäisen kirjan metaforia onkin sordinoitu. Epämääräisen huijarimeedion nimi Weisthor tuntuisi viittaavan suoraan Farewell My Lovelyn Jules Amthoriin, mutta kyseessä on todellinen henkilö. Taustalla Britannia ja Ranska myyvät Tšekkoslovakian ja Wehrmacht vyöryy Sudetenlandiin. Odotetun kyyninen, mutta silti omituisesti tyydyttävä, loppuratkaisu huipentuu marraskuun Kristallnachtiin ja Günther jää apeana pohtimaan kaiken loppumista, kuin Marlowe syvää unta. Ei niin täräyttävä lukukokemus kuin March Violets, mutta mahtavaa jälkeä silti.