Eurooppa-liigan finaali Amsterdamissa, katsomossa samalla penkillä Eusebio, Cruijff ja Platini. Benficalla avauksessa vain yksi portugalilainen, pakki Almeida, loput lähinnä eteläamerikkalaisia, penkillä Pablo Aimar, kapteeni Maxi Pereira kokonaan poissa. Myös Chelsean kapteeni Terry sivussa, samoin kauden tähti Eden Hazard. Benfica alussa selvästi aktiivisempi, paljon hässäköitä laatikossa, mutta ei kliinisyyttä. 38. minuutilla hyvä Lampardin veto, koppari Artur sai käden väliin.
Toisella jaksolla huomattavaa viihdyttävyyden lisäystä. Benfica puski edelleen voimalla ja 51. minuutilla Cardozo sai sisään, tuomittiin paitsioksi, ei näyttänyt siltä. 59. minuutilla Torres rankaisi, Cechin heitto keskiympyrään, Torres kiersi tahdonvoimalla sekä topparin että maalivahdin. Näytti selvältä, mutta Azpilicueta hölmöili käsivirheen ja Cardozo tykitti pilkulta keskelle voimalla. Cardozolla puhdas voimaroikku varttituntia myöhemmin, mutta Cech venytti torjunnan. Jostain syystä ei jäätykään odottamaan jatkoaikaa ja pilkkuskabaa. Veteraani Lampardin unelmaveto 88. minuutilla olisi saanut melkein ratkaista ottelun, niin kaunis potku kimposi ristikosta ulos. Benfican pelaajien fyysinen kunto vaikutti heikommalta, Chelsea ei edes vaihtanut ketään. Yliajan kolmannella minuutilla Ramires hankki kulman, Ivanovic pääsi puskemaan täysin vapaasti kolmen Benfican puolustajan keskeltä takanurkkaan. Dramatiikka ei loppunut vielä tähänkään, Ivanovic mokaili vastahyökkäyksessä luukulla ja Cardozo sai vielä tasoitustilaisuuden. Ei kuitenkaan onnistunut ja Benficalle taas yksi finaalitappio, viimeisin voitto on yhdestä jalkapallohistorian legendaarisimmasta ottelusta, Euroopan Cupin finaali Real Madridia vastaan 1962 5-3 (Ferenc Puskas 3).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti