Absurdi avaus Mestareiden liigan finaalissa, kun afronsa harmaannuttanut vanha maolainen Paul Breitner, siis Bayernin vasen pakki Euroopan Cupin voitossa 1974, toi pokaalin Wembleylle. Avauskokoonpanot täysin odotetut, Götze epäilyttävästi loukkaantunut, Kroos uskottavammin. Bayern ei saanut millään hyökkäystään liikkeelle, Dortmund hallitsi ensimmäistä 20 minuuttia, vaikka varovasti sekin hyökkäsi. Lewandowskilla puolittaisia paikkoja, Błaszczykowskilla hyvä kääntölaukaus, Neuerilta jalkatorjunta. Vasta 26. minuutilla Bayernin ensimmäinen paikka, Mandžukićin pusku Weidenfellerin käsien kautta ylärimaan. Robbenilla useampi tilanne jakson lopussa, mutta ei uskaltanut oikealla jalalla tehdä ratkaisuja. Ensimmäinen jakso totaalinen pettymys semifinaalien tasoon verrattuna, mutta tällaistahan finaaleissa tapaa olla.
Toisen jakson alku yhtä aneemista, mutta tunnin kohdalla upea Bayernin kuvio, Ribéryn hieno syöttö, Robben päätyyn, kiersi Weidenfellerin ja luukulta Mandžukićin viimeistely. Dortmund ei hätkähtänyt, 67. minuutilla omalaatuinen Danten ratkaisu, potkaisi laatikossa Reusia mahaan, pilkku ja İlkay Gündoğan tasoitti varmasti. Alle tasonsa pelannut Müller keskitti viisi minuuttia myöhemmin maaliviivalle asti, josta kuitenkin Subotić pelasti. Perään David Alaban hirmuveto, jonka taas Weidenfeller torjui. Ottelun loppuvaihe muistutti tyypillisen kiihkeää Bundesliga-matsia. Schweinsteigerinkin yrityksen Weidenfeller esti. 89. minuutilla ratkaisu, Ribéry juonimassa, Robben ryösti pallon ja ohjasi lurun häkkiin. Dortmund ei mitenkään heikommalta vaikuttanut, mutta moraalisesti Bayernin voitto täysin ansaittu, koska niin hienoa heidän pelinsä oli Barcelonaa vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti