Sean Penn: Into the Wild

Näyttelijänä parhaiten tunnettu Penn on tehnyt melkoisen vahvan ohjaajaurankin. The Indian Runner -debyytti tulkitsi Springsteenin Highway Patrolman -mestariteoksen elokuvaformaatissa ja onnistui kohtuullisesti, vaikka ei Springsteenin henkeä minusta tavoittanutkaan. Sitten seurasi kaksi Jack Nicholsonin pääroolittamaa leffaa, The Crossing Guardista ei ole paljoa jäänyt mieleen, luultavasti olen sen kuitenkin nähnyt. Dürrenmatt-filmatisointi The Pledge oli sitäkin muistettavampi, varmaankin Pennin paras ohjaus siihen mennessä. Into the Wild vuodelta 2007 oli minulle ennestään tuntematon.

Penn ei ole leimautunut komedioiden tekijäksi eikä sellainen ole tämäkään. Perustuu elämäkertakirjan kautta ns. tositapahtumiin. Aiheena kliseinen hippihyppäys yhteiskunnan ulkopuolelle ja seurauksena nopea ennenaikainen surkea kuolema. Tämä olisi voinut olla jonkinlainen varoittava valistuselokuva establishmentin suunnalta vuonna 1967. Nyt eletään kuitenkin vuosia 1990-92 ja yhteiskunnallinen kytkös Bush-seniorin kauteen jää kovin irralliseksi. Starttaus Alaskan talvessa ja sieltä kelataan reittiä taaksepäin Atlantan graduation partyyn. Odotin hieman road movie -tyyliä, mutta siihen Penn ei tartu, pelkästään irrallisia kohtauksia ympäri Amerikkaa. Arizona Columbia-jokineen, South Dakotan viljapreeriat, Salton Sea ja Slab City, Oregonin punapuut. Eddie Vedderin ulvahtelevat laulut eivät fiilistä paranna yhtään. Voice-over ja sitaatit jokseenkin päälleliimattuja, ei kunnon dramaattista draivia. Edes Kristen Stewartin laulajaneito ei saa päähenkilöä virkistymään. Penn yrittää kehittää jotain Jack London -tunnelmaa Alaskassa, mutta ei irtoa ollenkaan. Todella pahasti ylipitkäkin ja siis monipuolisesti pettymys.