Alan J. Pakula: Klute

John Klute on yksityisetsivä Pennsylvanian peräkylästä Tuscarorasta. Mies on etsimässä New Yorkiin kadonnutta kylän miestä. Bree Daniels on ison kaupungin puhelintyttö, joka ehkä tietää jotain tapauksesta. Henkilöiden välille muodostuu varsin moniulotteinen suhde. Hörökorvainen Donald Sutherland ja pitkäsäärinen rintaliivejä vieroksuva Jane Fonda ovat poikkeuksellisen hyviä valintoja päärooleihin. Asetelma muistuttaa hieman paria vuotta aiemmin valmistunutta Coogan's Bluffia, mutta muuten elokuvat ovat tyystin erilaisia. Klute on 70-luvun alun vakuuttavimpia neonoireja ja se tuntuu kestävän aikaa harvinaisen hyvin. Gordon Willisin hitaasti panoroivaa kuvaustyyliä on matkittu reippaasti tämän jälkeen, mutta tuskin on samalle tasolle päästy. Kuuluisa yksityiskohta on toistuva kuva hissistä ylhäältäpäin, hississä Bree liikkuu aina kuin lintu häkissä. Paranoian tehot ovat kovempia kuin Pakulan myöhemmissä tunnetummissa ja enemmän poliittisissa leffoissa. New Yorkin 70-lukulainen atmosfääri ehkä tiheimmin esillä kuin missään muussa fiktiotallenteessa. Yksi ruumis ongitaan Kill Van Kullista. Breen shrinkille purkamaa monologia käytetään voice-overin tapaan. Hill Street Bluesin suurisilmäinen Veronica Hamel saa yhden repliikin, muitakin cameoita vilahtaa, Roy Scheiderilla isompi sutenöörirooli. Pakulan uran huippukohta, ehdoton mestariteos.