Sevilla - Rayo Vallecano 4-1

Vuorossa Espanja-turneen jalkapallo-osuus. Edelleen paahtavaa hellettä, mutta onneksi matsi Sánchez Pizjuánilla alkoi vasta auringonlaskun jälkeen. Taksikuski huudatti nupit kaakossa Deep Purplen Highway Staria ja hoilasi mukanakin, mutta ajotyyli omituisen hillitty. Liput piippuhyllylle keskelle järjestyi helposti, 30 euroa kappale. Viereisessä baarissa rento tunnelma, Cruzcampoa muovituopista. Hyvin jyrkkä katsomo. Päädyt täynnä, pääkatsomo ei, kertoo ehkä Espanjan taloustilanteesta. Myöhemmin selvisi, että katsojia 32 000, stadionin kapasiteetti 45 000.

Sevilla on myynyt kesän aikana urakalla Navasin ja Negredon kaltaisia tähtiään, nyt avauksessa tunnetumpia nimiä vain Marko Marin ja Ivan Rakitic. Rayon joukkue itselleni kokonaan uusi tuttavuus.  Sevilla hallisi, mutta passiivisesti. Sevillan uusi venäläinen Denis Tšeryšev loukkaantui vartin jälkeen, tilalle vanha soturi Piotr Trochowski. Samantien vapaapotku isännille, Rakitic antoi, tilanteesta rangaistuspotku, Rakitic pisti sisään. Rayo hieman piristyi, mutta ei maalin edessä pelkkää näpertelyä, Sevillalla parempia paikkoja, Rakitic hallitsi suvereenisti koko kenttää.

Toisella jaksolla peli avautui. Rakitic käänsi unelmavaparin muurin yli ylänurkkaan 53. minuutilla. Rayo kavensi yllättäen välittömästi terävällä Adrianin matalalla puskulla. Rayo innokas, mutta topparin toinen keltainen 65. minuutilla lopetti pyristelyn. Sevillan vaihtomies Carlos Bacca teki vielä lopussa kaksi maalia. Ei mitään korkeatasoista peliä, mutta silti viihdyttävää. Kerrankin saattoi katsoa jalkapalloa livenä palelematta vähääkään. Rayon pelaajat matkustivat seuraavana päivänä Madridiin samassa junavaunussa. Melko rauhallista tunnelmaa, tappion karvas kalkki varmaan vielä tuntui kurkussa.