Tällä kertaa teemana St. Michaelin viskimaisteluillassa amerikkalaiset viskit. Alustajana ruotsalainen Jonatan Östblom-Smedje, mies töissä Jim Beamin valmistajan firmassa. Show poikkesi hieman aiemmista, Jonatan sitoi tuotevalikoimansa hauskasti koko Amerikan väkiviinahistoriaan, varsin vakuuttavasti. Aluksi mantereelle tunki rommia Karibialta, sitten kotoperäistä viskiä ranskalaisten (Bourbon-suku) tukemana, sitten kieltolain ja toisen maailmansodan jälkeen skottilaista blended-viskiä, sitten kirkkaita viinoja Absolutin johdolla ja nyt viime aikoina maustettuja sokeroituja viinasekoituksia. Melkoisen brutaali näkemys, mutta ei aivan ilman perusteita. Jonatan on nuorehko (34v) ja hänen taustansa on cocktail-baareissa, bourbon/rye-cocktailit ovat sydäntä lähellä. Itse olen aivan eri seinällä ja tarkastelen amerikkalaisia viskejä aivan eri suunnasta. Olen pitänyt amerikkalaisia viskejä aliarvostettuina, mutta tämän esityksen perusteella alkoi usko hieman horjua. Joka tapauksessa toivon ja uskonkin edelleen, että parhaista amerikkalaisista viskeistä löytyy mielenkiintoisia monimuotoisia tapauksia.
Tasting alkoi yllättäen Jim Beamin ruisversiolla, mutta Jonatan perusteli tämän hyvin, ruisviskeillä USA:ssa lähdettiin liikkeelle ennen bourboneja. Niissä on persoonallisuuttakin, ei tosin juurikaan tässä yksilössä. Seuraavana oli Jim Beamin perusversio, johon sekoitettiin jäätäkin ja yritettiin perustella sen toimivuutta arkisena käyttöjuomana, kun makuun ei tarvitse kiinnittää huomiota. Tällaiseen en oikein saanut tarttumapintaa. Sitten tarjolla kovempaa kamaa, Maker's Mark ja 50-prosenttinen small batch Knob Creek. Tässä on lupaavaa tavaraa, näistä voi löytää ulottuvuuksia, jotka jäivät kuitenkin tastingissa hieman hämäriksi. Tähän suuntaan hommaa olisi pitänyt syventää, mutta Jonatan lässäytti illan Jim Beam Honeylla, joka nyt sitten on kai tulevaisuus tällä alalla. Äärimmäisen makeutettu juoma, jolla yritetään houkutella naisia ja nuorisoa viskin pariin. Persoonallisesti vielä Jonatan kierrätti savuista Laphroaig-viskiä seurueessa ja kehotti sekoittamaan sitä JB Honeyyn. Totta kai ryhdikäs Islay-viski parantaa sokerilientä, mutta pointti kyllä katosi minulta tyystin. Viihdyttävä tilaisuus, mutta nyt en varmaan ollut oikeaa kohderyhmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti