Peter Yates: The Friends of Eddie Coyle

Andrew Dominik teki viime vuonna loistavan Killing Them Softly -tulkinnan Cogan's Tradesta, mutta tässä on vielä parempi George V. Higgins -elokuva. Britti Yates teki tuoreeltaan (1973) hämmentävän autenttisen version Higginsin timanttisesta esikoisromaanista. Sovituksessa on selviä Jean-Pierre Melville -vaikutteita, varsinkin pankkiryöstökohtaukset tuovat välittömästi mieleen vuotta aikaisemman Un Flicin. Higginsin nerokkuus perustui dialogiin ja kyllä tässäkin puhutaan enemmän kuin Melvillen teoksissa. Silti lakonisuus leimaa Yatesinkin elokuvaa, rikollisten ja poliisien moraalia tarkastellaan monipuolisesti ja illuusiottomasti. Dave Grusinin musiikki komppaa hienosti syksyisen Bostonin alakuloista tunnelmaa. Robert Mitchum yhdessä suurimmista rooleistaan, masentunut ja ikääntynyt (51v) perheenisä ajautuu vaikeisiin valintatilanteisiin riipaisevan arkirealistisissa puitteissa. Kohtalo näyttää kääntävän hänelle tylysti tyhjän arvan, mutta itseasiassa kuvio on vielä karmaisevampi. Katsojalle ei todellakaan ole tarjolla pienintäkään feelgood -nokaretta. Siksi tämä on 70-luvun neonoireista vakuuttavimpia, kouraisee ehkä periodiin etäännytettyä Chinatowniakin syvemmältä. Bostonin miljöö vangittuu ylittämättömästi, vieraillaan jopa Bruinsin pelissä, jäällä Bobby Orr ja viimeisellä kaudellaan vierailija-Chicagon paidassa Bobby Hull.  Omalla ratkaisulla lähteneen Steven Keatsin esittämän asekauppiaan nimi Jackie Brown, eli sama joksi Tarantino vaihtoi Higgins-fani Elmore Leonardin Rum Punchin Jackie Burken nimen leffasovituksessaan. Huhujen mukaan Mitchum kävi Bostonin oikeiden gangstereiden puheilla lukuisia kertoja saadakseen kunnon fiiliksen rooliin. Yhdellä pankkiryöstäjänäyttelijällä, Alex Roccolla, todellinen gangsteritausta. DVD:nä elokuva on julkaistu Region 2 -alueella vain Espanjassa.