Carl Th. Dreyer: Gertrud

Olen pitänyt tätä Dreyerin viimeistä elokuvaa hänen onnistuneimpanaan ja näkemys säilyi uudelleenkatselussa. Pitkäotoksinen tyyli on hioutunut äärimmilleen ja lopulta mies jätti kristinuskon ahdistuksen sivuun ja keskittyi elämän iloihin. Oopperalaulajattaren miessuhteiden käsittely muistuttaa jonkin verran Ophulsia, vaikka skandinaavisella raskaudella edelleen liikutaan. Dreyerilla oli valtavia vaikeuksia löytää rahoittajia elokuvilleen ja yksi rauennut hanke ennen Gertrudia oli kiehtovasti Faulknerin Light in Augustin filmaaminen. Jotain faulknerilaista onkin tässä rakkauden, elämän ja kuoleman analyysissä, joka onnistuu saavuttamaan pienillä keinoilla vavahduttavan kokemuksen. Mutta tämäkin VHS-nauha menee roskiin ja Dreyer-kokoelmani häviää kokonaan.