Harry Lachman: Our Relations

Laurelin ja Hardyn fyysisempi slapstick-komiikka ei ole ehkä kestänyt aikaa yhtä hyvin kuin Marx-veljesten ja W.C. Fieldsin verbaalisempi huumori. Melkoisen paketin duo silti kehittää tässä kaksoisvelitarinassa vuodelta 1936. Paljon on taatusti myöhemmin uudelleenkäytetty jäljittelijöiden toimesta, mutta ainakaan samaa henkeä ei kukaan ole saavuttanut. Laurelilla ja Hardylla on täysin omalaatuinen tunnelmansa, lempeys ja hyväntahtoisuus, joka ei katoa kovimmissakaan paikoissa. Karuin kohtalo on skottilaisen James Finlaysonin (sic!) esittämällä (suomalaisella?) Finn-huijarilla, joka saa takaisin potut pottuina. Suhteellisen harvinaista oluthuumoriakin Denker's Beer Gardenissa, jossa poikkeuksellisen paksuvaahtoisen tuopin tyhjentäminen onnistuu paremmin lusikalla kuin olutta kalliimmilla pilleillä. Lopun satamajaksossa on film noiriakin ennakoivaa synkempää otetta, joka nerokkaasti koreografioituu farssiksi pyöreäpohjaisilla sementtijalkineilla.