Pauli Pentti: Macbeth

Pentin Shakespeare-sovitus vuodelta 1987 on toistaiseksi hänen uusin elokuvansa. Uran hiipuminen ei ollut mikään yllätys. Helsingin keskustan merialueilla ja Vaakuna-hotellissa liikkuvalla elokuvalla on hyviä aineksia. Pimeää veneilyä, baareja, Tiina Bergström, väkivaltaa, lankapuhelimia ja varsinkin Pirkko Hämäläinen. Mutta mikään ei toimi, varsinkaan ei minkäänlaista film noir -otetta. Leffa kestää 65 minuuttia, mutta tuntuu paljon pitemmältä. Musiikki erityisen epäonnistunutta. Ainoa ilahduttava piirre on lyhyessä Lontoo-jaksossa vilahtava Truman-oluen mainos, tämä 1989 kuollut brändihän elvytettiin pari vuotta sitten ja tänä vuonna Lontooseen saatiin samanniminen panimokin. Pentti oli varmaan yhtä intensiivinen elokuvamies kuin partnerinsa Aki Kaurismäki, mutta samaa lahjakkuutta ei vain löytynyt. Esikoisteoksessa Pimeys odottaa näkyi positiivisesti Antti Lindqvistin panos, mutta tässä Pentti jäi yksin. Macbethissa ei ole minkäänlaista jännitettä, katsoja ei kertakaikkiaan kiinnostu yhtään mistään.