Joseph Losey: The Big Night

Amerikkalaisen Loseyn 60-luvun alussa Britanniassa tekemät elokuvat upposivat aikoinaan suoraan selkäytimeen. Uran alkuvaiheen työt USA:ssa taas eivät oikeastaan ollenkaan, tosin en ole nähnyt tämän kauden maineikkainta teosta The Prowler. Tämäkin The Big Night on ensi-ilta minulle. Varsin pienimuotoinen noir-draama, ei vakuuttanut tämäkään. Alussa pientä teiniangstia ja sitten tyrmäävää ylidramaattisuutta Loseyn tapaan. Näyttelijätyö väkinäistä ja teennäistä, ehkä Losey ei saanut uran alussa mitään otetta näyttelijäohjaukseen. Visuaalisuus on kuitenkin kunnossa ja Loseyn myöhäistuotannon tavaramerkiksi muodostunut peilien hyödyntäminen tässäkin mukana. Taustatekstinä Stanley Ellinin novelli, en tunne kirjailijaa. Musiikki varsinkin alussa iskevää lähes Bernard Herrmann -tyyliin, lyhyessä jazzklubi-kohtauksessa intensiteetti nousee lähes Phantom Lady -tasolle. Dorothy Comingore pienehkössä roolissa 10 vuotta Citizen Kanen jälkeen, vuodet ovat olleet raskaita. Ei mikään huippuleffa, mutta selvää persoonallista kiihkeyttä elokuvassa on, se ennakoi Loseyn vaikean uran myöhempiä huippukohtia.