Ardbeg tasting

Vuosi sitten oululaisessa viskimaisteluskenessä oli tarjolla kolmea Ardbeg-viskiä, mutta nyt sukellettiin St. Michaelin sessiossa syvemmälle tislaamon emoyhtiön palveluksessa olevan Jarkko Nikkasen johdolla. Silloin tarjolla oli peruskympin ohella Corryvreckan ja Uigeadail. Kympillä kalibroitiin nytkin aistit, mutta muuten tarjolla neljä muuta variaatiota, kaikki uusia minulle.

Still Young, 2006 pullotettu noin 8-vuotias viski tynnyrivahvuudessa, 56,2%. Perusversioon verrattuna turvetta vähemmän, sitrusta vahvemmin. Mielenkiintoinen, mutta yksiulotteinen. Renaissance on pelkkiä first fill bourbon -tynnyreitä hyödyntävä 10-vuotias, tämäkin cask strength, 55,9%. Karamellisuutta, vähemmän savua tässäkin bulkkikamaan verrattuna, hunajaa, selvä pettymys.

Ardbeg ei harrasta muodikkaita muutaman kuukauden spesiaalitynnyriviimeisteltyjä rip-offeja (?), vaan pistää kamaa heti tislauksen jälkeen spesiaalitynnyreihin ja vattaa sitten niitä perusbourbon-kamaan. Galileo on tällainen, markkinoinnissa kai hyödynnettiin jotain avaruusteemaakin. Noin 30% (Nikkanen: "don't quote me on this") sisilialaisissa Marsala-tynnyreissä kypsynyttä. Yllättävän makeaa, lähes mansikkaista. 49%, ehkä liikaa makeutta, turve edelleen tuntuu, mutta kokonaisvaikutelma ristiriitainen. Huipentumana Ardbog, 52%, ehkä noin 30% ("don't quote...") kuivissa manzanilla-tynnyreissä, nyt sherry kontraa hienosti turvesavun kanssa ja kuiva tasapaino vakuuttaa. Silti, onko 10-vuotias perus-Ardbeg kuitenkin kaikkein nautittavin? Samaan dilemmaan törmäsin jo nuorempana viskikuvioissa, nämä tynnyritemput yms. eivät välttämättä tuota oleellista lisäarvoa.