Ferdinand von Schirach: Syyllisyys

Schirachin kakkoskokoelma kulkee hieman eri vaihteella kuin avaus. Novellit ovat lyhyempiä, mustaa huumoria on enemmän, tyylikin hieman rönsyilee. Laajimmassa Avain-novellissa on groteskia veijarimaisuutta, varmaan tässäkin todellisuuspohjaa, mutta kerronta on jo lähes Hiaasen-tyyliä. Ensimmäisen novellisarjan tiheä intensiivisyys hieman hiipuu, mutta kyllä tässäkin tehoja on. Rikokset ovat aiempaakin brutaalimpia, monien tekijät ovat ensin uhreja, hätävarjelun käsite korostuu. Ehkä realismi on proosassa pitemmän päälle ongelma, fiktiiviset ainekset tuovat uuden tason asiaan. Ehkä Schirachin omien oikeusjuttujen novellipajatso tuli nyt tyhjennettyä, seuraava teos näkyy olevan romaani. Silti Schirachin pelkistetty tyyli vakuuttaa, suomentaja Raija Nylander tuntuu onnistuneen hyvin. Oma saksankielentaitoni riittää jalkapallo- ja olut-alueelle, mutta näin filosofis-moraalista tekstiä en alkukielellä rohkene lukea.