Johanna Sinisalo: Auringon ydin

Lukioaikoina luin jonkin verran scifiä, Ray Bradburya, Isaac Asimovia ja vastaavia. Kyllästyin tyylisuuntaan sittemmin perusteellisesti ja olen vältellyt sitä tyystin. Niinpä Johanna Sinisalo on jäänyt täysin tuntemattomaksi, koska olen luokitellut hänet scifi-lokeroon. Nyt luettavana kuitenkin Sinisalon viime vuonna ilmestynyt tuorein teos. Löyhästi scifipuolella todellakin mennään, lähinnä kyseessä on dystopia. Tapahtumat sijoittuvat kuitenkin nykyaikaan sekä muutaman vuoden päähän tulevaisuuteen, taustoitusta on 1800-luvulle asti. Romaani tarjoilee Ilkka Remeksen joidenkin teosten tapaan vaihtoehtoista spekulatiivista historiankirjoitusta. Nykyhetken Suomi on Pohjois-Korean tapaan eristynyt totalitaarinen diktatuuri, jossa kaikki nautintoaineet kahvia myöten on kielletty ja naisista on jalostettu suvunjatkamiseen ja kodinhoitoon keskittyvä alempi ihmisluokka. Kieltolakia ei koskaan Suomessa kumottu, päinvastoin sitä laajennettiin. Sotien välisen eugeniikan pohjalta naisista on hieman epäuskottavan helposti kehitetty säyseä suostuvainen miehille alisteinen orjakasti. Termejä on uudelleenkäytetty ylpeydellä H.G. Wellsiltä. Chili on viimeisin Suomessa kielletty aine, rajat eivät kuitenkaan vielä pidä ja kapsaisiinia valuu maahan mustan pörssin markkinoille. Sinisalon romaanin juoni kiertyykin laittoman chilikaupan ympärille. Tällainen aate näyttää rajoittuneen Suomeen, esim. Viro ja Espanja mainitaan esimerkkeinä hedonistivaltioista.

Kaikesta huomaa, että Sinisalo on kokenut ammattitaitoinen kirjailija. Teksti on terävän iskevää ja juoksevaa, romaanin luettavuus on erinomainen. Tapahtumat sijoittuvat Tampereen seudulle, mutta paikallisväri on melko hailakkaa. Scifikirjailijalle olennaiset perusoivallukset, naisten orjuuttaminen ja chilin vertaaminen huumausaineisiin, toimivat hienosti lähtökohtina. Romaanin rakenne on monipuolinen, päähenkilön lähettämättömät kirjeet kadonneelle sisarelleen muodostavat pääosan kerronnasta. Hienosti kuohkeutusta pätkillä diktatuuri-Suomen tragikoomisesta lainsäädännöstä ja kohtuullisen uskottavia historiallisia "tutkimuksia" naisen emansipaation vahingollisuudesta. Itse juoni ei kuitenkaan missään vaiheessa pääse lähtötelineistä minnekään, tuntuu että samassa kohdassa pyöriskellään koko kirjan kesto. Tiivistämistäkin olisi tarvittu, viimeisellä kolmanneksella kerronta sakkaa totaalisti turhaan chili-luennointiin. 

Naisten asemassa on varmaan vieläkin Suomessa parannettavaa, mutta näin provosoidun sorron asettaminen virallisen Suomen yhteyteen tuntuu menevän hukkaan. Tällaista naisten sortoa tapahtuu ainakin ääriuskonnollisissa piireissä Suomessa ja muualla, mutta Sinisalon piikit eivät näytä sinne osoittavan. Nyt tämä teema tylsistyy ontoksi feministiseksi provokaatioksi jostain kaukaa menneisyydestä. Chilin turmiollisuuskin jää hieman kertakäyttövitsiksi. Tykkäsin kyllä lukea, laatutekstiä ilman muuta, mutta ei vielä taida vakuuttaa tutustumaan Sinisalon muuhun tuotantoon.