The Macallan

Oululaisen St. Michael -viskibaarin kevätteistingit lähestyvät loppuaan. Tällä kertaa fokuksessa Speysiden klassikkotislaamon tarjontaa. Oman viskiharrastuksen alkuaikoina Macallan oli lähinnä Michael Jacksonin vaikutuksesta yksi benchmarkeista, mutta oma kiinnostus siirtyi sittemmin muualle. Esittelemässä Veli Salonen Edrington-firmasta, Macallanin edustaja Suomessa ilmeisesti. Tiukan asiallinen esitys, historialla liikkeelle ja sitten pureuduttiin itse viskeihin. Baarin takaloungessa oli yllättävän väljää, yleensä paikka on ollut täpötäynnä. Ehkä kovahko hinta, 60 euroa isommilla annoksilla, karsi osallistujia. Itsekin olin mukana sentin panoksilla. Paikalla oli siis kaupungin parkkiintuneimmat kovanaamat, joten millekään yleisesittelylle ei ollut tarvetta.

Sherry-tynnyrikamastahan The Macallanissa on kyse, ei turvetta, ei väriaineita. Avauksessa, 12-vuotias Fine Oak, on tosin puhdasta bourbon-puutakin. Tasapainoa, hillittyä, hienostunutta, ehkä jotain sitrusmaista. Macallan on siirtymässä perinteisistä kypsytyskestoa ilmaisevista brändeistä NAS-puolelle, siis No Age Statement. Ensimmäinen niistä Amber, tuntui avausta intensiivisemmältä. Kolmantena 12-vuotias Sherry Oak, jossa siis pelkkää sherry-puuta. Tämä muistuttaa ehkä eniten 80-luvulla juomiani Macallaneita, selvästi rotevampi. Erittäin miellyttävä oli neljäs Ruby, ilmeisesti hyvin vanhoja aineksia, lähes 20-vuotiaita. Tästä tykkäsin eniten, mausteisempi, lähes pippuria Springbankin suuntaan. Mutta vain suuntaan, Macallanin perusote pysyy hyvin tässäkin. 21-vuotiaassa Fine Oakissa puu oli mennyt jo liian, öö, puumaiseksi. Pehmeää ja eleganttia tämäkin silti. Se oli siinä, mukava maistelutuokio jälleen. Lopussa hieman haikea fiilis henkilökohtaisesti, Helsinkiin muuton takia en varmaan enää näitä viskiharrastajia tapaa kuin sattumalta.