Mika Rissanen & Juha Tahvanainen: Kuohuvaa historiaa

Sain Atena-kustantamolta ystävällisesti arvostelukappaleen tästä uutuusolutteoksesta ennen kuin ehdin toteuttaa jo syntyneen ostopäätöksen. Kyseessä on tarinakokoelma oluen vaikutuksesta Euroopan historian eri vaiheissa. Jokaisen tarinan jälkeen esitellään myös aiheeseen liittyvä olut. Rajaus on siis tehty Eurooppaan, joten johtava craft beer -maa USA jää tällä kertaa sivuun. Kun kyse on historiateoksesta, valinnat ovat muutenkin osuneet vakiintuneisiin valmistajiin pienpanimoiden kustannuksella. Siis Carlsberg mukana, Mikkeller ei. Ennakkokäsityksen perusteella odotin hilpeää anekdoottikokoelmaa, mutta kyseessä on pääosin asiallinen historiateos. Tyyli on välillä kepeä, esim. Lutherin olutmieltysten kuvauksessa, mutta toisaalta käsitellään synkkiä tapahtumaketjuja, kuten Sarajevska-panimon roolia Sarajevon piirityksessä.

Tarinat etenevät kronologisesti, lähtien varhaisen kristillisen kirkon ja oluen liitosta päätyen panimoiden jalkapallosponsorointiin. Jonkinlaisena punaisena lankana tuntuu alussa olevan oluen ja protestanttien yhteys verrattuna viiniä litkiviin katolilaisiin. Tämä ero ei ole kuitenkaan selvä ja tarinoiden skaala hajaantuukin muualle. Jalkapallo esiintyy oluen kanssa muuallakin, esim. ensimmäisen maailmansodan ensimmäisen joulun spontaanissa aselevossa pelattiin jalkapalloa oluenjuonnin ohessa. Mielenkiintoista tarinaa tulee esim. olutmies Gustav Stresemannista, joka Weimarin tasavallan ulkoministerinä yritti liennyttää Saksan ja Ranskan välejä jo kauan ennen EU-yhdentymistä. Tässä vaiheessa olisi houkutus vetää yhtäläisyyttä olueen ja demokratiaan, mutta Rissanen ja Tahvanainen rikkovat myyttiä absolutisti-Hitleristäkin, joka joi kevyttää tummaa olutta oluthuuruisten putsch-päivien jälkeenkin. Hitlerin hovihankkija Holzkirchner Oberbräu on muuten edelleen voimissaan.

Erittäin sujuvaa ja luontevaa tekstiä, kirjan lukee todella nopeasti. Lievä hajanaisuus ehkä vaivaa, esim. Peronin osuus italialaisessa sodanjälkeisessä talouskasvussa ei tunnu saumattomasti sopivan tähän yhteyteen. Välillä oluen rooli tarinassa on ohut, kuten Ringnes-panimon sponsorointi Nansenin naparetkillä. Kirjan rakenne muistuttaa hieman Eduardo Galeanon hienoa ja tiivistä futisteosta Jalkapallo valossa ja varjossa. Aivan samaan runolliseen loistoon Rissanen ja Tahvanainen eivät yllä, mutta teoksessa on samaa ominaislaatua kuin itse oluessakin. Rentoa, mutta syvällistä.