Olutnautiskelija, hophedonisti, kulkumies. Huomioita myös jalkapallosta, kirjoista, elokuvista ja musiikista.
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Bodil Ipsen: Mordets Melodi
Kööpenhamina-noiria vuodelta 1944. Tai ainakin osittain, alussa on sateessa kimmeltäviä tummia katuja, hyytävä murha tapahtuu ja aika tiukoilla kontrasteilla visuaalinen ote jatkuu loppuun asti. Tunnelma muuttuu kuitenkin nopeasti tavanomaisemmaksi teatteriympäristön melodraamaksi ja rikoskuviot kovin epäuskottavia. Lesbo-hahmo hätkäyttää kyllä aika lailla suhteutettuna tekoaikaan. Naisohjaaja Ipsen ei varmaan kyennyt näkemään miehitetyssä Kööpenhaminassa amerikkalaisia noireja, eikä niitä vielä 1944 monta oltu tehtykään. Vaikutteet siis enemmän ranskalaisesta 30-luvun runollisesta realismista, mutta melkoisen karkeapiirteiseksi elokuva jää. Pari viikkoa sitten yritin katsoa Ipsenin esikoisohjausta Afsporet vuodelta 1942, mutta se jäi kesken ylipitkänä puuduttavana melodraamana. Tämä on napakampi leffa, mutta ei kuitenkaan erityisen omaperäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti